Kunniakilpien parissa
Kunniakilpi tuo mieleen joskus ammoin tapahtuneen taistelumuistomerkin tai vaikkapa kuuluisan säveltäjän asuintalon seinään kiinnitetyn laatan. Suomessa on tosin mahdollista nähdä pronssinen kunniakilpi myös talonpoikaistalon seinässä tai tilan aitassa tai tuulimyllyssä. Mitä tämä kunnia tarkoittaa ja miksi suomalaisen talon tai aitan seinään on tällainen kilpi naulattu?
Talonpoikaiskulttuurisäätiön toiminta alkoi jo vuonna 1938 ja edelleen kunniakilpiä myönnetään hyvin säilyneille ja hoidetuille kohteille anomuksesta. Tilojen ja rakennusten elinkaaressa tapahtuu kuitenkin monenlaisia muutoksia. Omistajat vaihtuvat, rakennuksia puretaan, tulipalot tuhoavat ja saattaapa joku poistaakin kilven. Tämän vuoksi säätiö tarvitsee ajantasaista tietoa valtakunnallisesti.
Vuonna 2017 säätiö ja Turun yliopiston kansatieteen oppiaine yhdistivät voimansa ja aloittivat Varsinais-Suomessa sijaitsevien kilpien inventointihankkeen oppiaineen kenttätyökurssiin liittyen. Kahdeksan opiskelijan ryhmä aloitti inventoinnin Naantalin Luonnonmaalta. Lisäksi ohjaajana toiminut allekirjoittanut teki vastaavaa työtä myös Auran kunnassa.
Pääkohteena toimineella Alitalon/Matintalon tilalla on kaksikin kilpeä. Toinen vanhassa päärakennuksessa ja toinen 1700-luvun tuulimyllyssä. Tämän kohteen lisäksi ryhmä kiersi muun muassa Käkölässä ja täydensi useimpien löytyneiden kilpikohteiden muuttuneita tietoja säätiön tietokantaa varten. Kyläläisten avulias suhtautuminen helpotti alueella toimimista. Paikallisen maastotyöskentelyn lisäksi tärkeäksi muodostui eräänlainen ”kenttätoimisto” -työtapa, sillä ryhmä pyrki erityisesti iltaisin tavoittamaan puhelimella tai netin kautta varsinaissuomalaisia kohteita. Monesti informaatio rakentui vähitellen. Yksi tunsi nimen, toinen muisti talon ja joku olikin varma, että on nähnyt kilven naapurin seinässä.
Lyhyen ja intensiivisen kenttätapahtuman anti oli myös mediasuhteissa, sillä ryhmä toimi säätiön toivomuksesta aktiivisesti tiedottaakseen toiminnastaan kentällä. Yliopiston oma toimittaja nosti ryhmän työn, komean kilpikuvan kera, yliopiston etusivun uutisiin, oppiaine uutisoi monipuolisesti ja esim. Auran Aallot teki nettijutun. Ehkä paras osuma saatiin kuitenkin, kun YLE Turku teki kentältä radiolähetyksen (Jouni Koutonen). Opiskelijoiden kentältä kirjoittamat blogit avaavat myöhemminkin tekemistä ja tunnelmia. Opiskelijoille nämä päivät merkitsivät myös monipuolista oppimista etnografisten menetelmien parissa. Yhteistyö säätiön kanssa toimi moitteettomasti ja kehitettyjen työmenetelmien ja saatujen kokemusten avulla pystytään varmasti toimimaan muuallakin.
- Timo J. Virtanen, kansatieteen lehtori, Turun yliopisto
Talonpoikaiskulttuurisäätiön toiminta alkoi jo vuonna 1938 ja edelleen kunniakilpiä myönnetään hyvin säilyneille ja hoidetuille kohteille anomuksesta. Tilojen ja rakennusten elinkaaressa tapahtuu kuitenkin monenlaisia muutoksia. Omistajat vaihtuvat, rakennuksia puretaan, tulipalot tuhoavat ja saattaapa joku poistaakin kilven. Tämän vuoksi säätiö tarvitsee ajantasaista tietoa valtakunnallisesti.
Vuonna 2017 säätiö ja Turun yliopiston kansatieteen oppiaine yhdistivät voimansa ja aloittivat Varsinais-Suomessa sijaitsevien kilpien inventointihankkeen oppiaineen kenttätyökurssiin liittyen. Kahdeksan opiskelijan ryhmä aloitti inventoinnin Naantalin Luonnonmaalta. Lisäksi ohjaajana toiminut allekirjoittanut teki vastaavaa työtä myös Auran kunnassa.
 |
| Kenttätyökurssilaiset yhteiskuvassa. |
Pääkohteena toimineella Alitalon/Matintalon tilalla on kaksikin kilpeä. Toinen vanhassa päärakennuksessa ja toinen 1700-luvun tuulimyllyssä. Tämän kohteen lisäksi ryhmä kiersi muun muassa Käkölässä ja täydensi useimpien löytyneiden kilpikohteiden muuttuneita tietoja säätiön tietokantaa varten. Kyläläisten avulias suhtautuminen helpotti alueella toimimista. Paikallisen maastotyöskentelyn lisäksi tärkeäksi muodostui eräänlainen ”kenttätoimisto” -työtapa, sillä ryhmä pyrki erityisesti iltaisin tavoittamaan puhelimella tai netin kautta varsinaissuomalaisia kohteita. Monesti informaatio rakentui vähitellen. Yksi tunsi nimen, toinen muisti talon ja joku olikin varma, että on nähnyt kilven naapurin seinässä.
Lyhyen ja intensiivisen kenttätapahtuman anti oli myös mediasuhteissa, sillä ryhmä toimi säätiön toivomuksesta aktiivisesti tiedottaakseen toiminnastaan kentällä. Yliopiston oma toimittaja nosti ryhmän työn, komean kilpikuvan kera, yliopiston etusivun uutisiin, oppiaine uutisoi monipuolisesti ja esim. Auran Aallot teki nettijutun. Ehkä paras osuma saatiin kuitenkin, kun YLE Turku teki kentältä radiolähetyksen (Jouni Koutonen). Opiskelijoiden kentältä kirjoittamat blogit avaavat myöhemminkin tekemistä ja tunnelmia. Opiskelijoille nämä päivät merkitsivät myös monipuolista oppimista etnografisten menetelmien parissa. Yhteistyö säätiön kanssa toimi moitteettomasti ja kehitettyjen työmenetelmien ja saatujen kokemusten avulla pystytään varmasti toimimaan muuallakin.
- Timo J. Virtanen, kansatieteen lehtori, Turun yliopisto
Kommentit
Lähetä kommentti